ANKH tiputti surutta kevyet kalevalaiset elementit Dungeons & Dragonsista tuttujen hahmojen ja hirviöiden keskelle. Petri Hiltusen kuvitus henki enemmän Conan barbaaria kuin Gallen-Kallelaa, joten ANKH erosi yhdysvaltalaisesta populaarikulttuurista ammentavan ilmaisunsa vuoksi jyrkästi sitä edeltäneistä Kalevala-peleistä, mutta myös sen jälkeen tulleista realistisista rauta-ajan kuvauksista. Suuresta painoksestaan huolimatta ANKH muuttui nopeasti kuriositeetiksi. Sitä seuranneiden vakavampien Kalevala-pelien myötä roolipelaamisesta tuli kuitenkin 90- ja 2000-luvuilla se pelaamisen muoto, jossa Kalevalaa alettiin laajasti hyödyntää.